Selvitys infrarakentamisen muovien ilmastoystävällisyydestä
Suvi Jaakola selvitti pro gradu –tutkielmassaan, voiko infrastruktuurirakentamisessa käytettäviä muovilaatuja korvata hiilijalanjäljeltään ja kierrätettävyydeltään paremmilla materiaalivalinnoilla sekä edistää siten resurssiviisautta ja kiertotaloutta.
Tutkimuksessa selvitettiin, mitä muovilaatuja infrastruktuurirakentamisessa nykyään käytetään ja voidaanko näitä muovilaatuja korvata kierrätettävyydeltään ja hiilijalanjäljeltään paremmilla valinnoilla. Lisäksi tarkoituksena oli antaa pohjatietoa infratyömailla käytettävistä muovilaaduista ja niiden kierrätettävyysominaisuuksista. Tätä tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa muovijätteiden lajittelua työmailla ja siinä vaiheessa, kun tuotteita hankitaan työmaille. Selvityksen kohteena oli kaksi Helsingin kaupungin infratyömaata: Punakiventien peruskorjaus sekä Myllypurontien ja Yläkiventien välinen kiertoliittymä. Työmailta selvitettiin kuinka paljon ja mitä muovilaatuja työmaille hankittiin, pois lukien pakkausmuovit. Sen jälkeen haastattelemalla kiertotalouden asiantuntijoita, jätehuoltoyrityksiä ja putkienvalmistajia selvitettiin, miten hyvin polyvinyylikloridia (PVC) ja korkean tiheyden polyeteeniä (HDPE) pystytään kierrättämään tällä hetkellä. Lisäksi tarkasteltiin, voidaanko PVC:stä ja HDPE:stä valmistettuja kaapelinsuojaputkia korvata uusiomuoviputkilla tai biopohjaisesta muovista tehdyillä versioilla.
Työmaiden hiilijalanjälkeä voidaan pienentää
Muovien osuus koko infratyömaiden hiilijalanjäljestä on pieni, vain noin 1 %. Silti pienillä muutoksilla materiaalivalinnoissa tai kierrätyksessä voidaan saada jo vaikutuksia aikaan, sillä rakentamisen materiaalivolyymit ovat suuria. Tämän tutkielman perusteella paras vaihtoehto olisi käyttää kaapelinsuojaputkia, jotka ovat uusiomuovista tai biopohjaisesta muovista joko kokonaan tai osittain valmistettuja. Kumpikin vaihtoehdoista vähentäisi jo itsessään neitseellisen fossiilisen muoviraaka-aineen käyttöä sekä vallitsevaa ympäristöä kuormittavaa muoviongelmaa. Putkenvalmistajien mukaan myös täysin uusiomuovista valmistettuja kaapelinsuojaputkia voisi olla saatavilla ja ainakin 100 % uusiomuovista valmistettuja sadevesiputkia on jo tarjolla. Uusiomuoviputkien kysynnän odotetaan kasvavan ja kysyntä lisää myös näiden tuotteiden valmistusta. Tulevaisuudessa biopohjainen uusiomuovi olisi vieläkin parempi valinta putkimateriaaliksi, mutta tämä edellyttää biopohjaisen muovin käytön yleistymistä ja sen kierrätysmahdollisuuksien parantumista. Helsingin kaupunki edistäisi muovin kiertoa myös suoraan vaihtamalla PVC-kaapelinsuojaputket hankinnoissa HDPE-putkiin. Kaapelinsuojaputkimateriaalin valintaa on kuitenkin harkittava aina tapauskohtaisesti, sillä PVC-putki voittaa HDPE-putken joiltain ominaisuuksiltaan, kuten pituusjäykkyydeltään. Loppupelissä tuotteen muut ominaisuudet vaikuttanevatkin eniten putkimateriaalin valintaan, sillä putken on sovelluttava käyttötarkoitukseensa ja oltava mahdollisimman pitkäikäinen.
Kaikki lähtee hyvästä suunnittelusta
Tutkielman tuloksista saatiin hyödyllistä tietoa Helsingin kaupungin infrarakentamisessa käytettävistä muoveista. Vähentääkseen infratyömaiden hiilijalanjälkeä ja parantaakseen muovien kierrätettävyyttä Helsingin tulee tarkastella työmaiden materiaaliratkaisuja jo suunnitteluvaiheessa. Oppeja saatiin myös kaupungin hankintoihin muovilaatujen vähähiilisyyden ja kierrätettävyyden edistämiseksi. Materiaalien kierron parantamiseksi olisi keskeistä edistää lajittelumahdollisuuksia, jotta muovijätteet eivät päätyisi vain energiajakeeseen. Muovien kierrätystä voi edistää esimerkiksi erittelemällä LDPE- ja HDPE-muovit energiajätteestä omiin jätelavoihin. Lisäksi työmaamuovien lajitteluohje toisi helpotusta muovien lajitteluun työmailla, kun työntekijöillä olisi selkeämpi kuva siitä, mihin jätelavoille mikäkin muovituote kuuluu. Ohjeen tarkoituksena olisi helpottaa muovilaatujen tunnistamista työmailla ja siten oikean lajittelulavan löytämistä kyseiselle muovituotteelle. Mitä tarkempi lajittelu työmaalle olisi mahdollista toteuttaa, sitä parempi olisi myös muovien kierrätettävyys. Kierrätysjärjestelyjen tekeminen joskus hyvinkin ahtailla infratyömailla muovin kierrätyksen edistämiseksi vaatii sitoutumista työntekijöiltä ja johdolta. Tahtotilan lisäksi uuden ”kierrätyslaarin” lisääminen vaati resursseja ja panostusta koulutukseen ja opastamiseen.
Helsingin kaupunki mukana kehityshankkeissa
Helsingin kaupunki pureutuu erilaisin kehityshankkein vähähiilisten hankintojen edistämiseen. Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia (Canemure) -hankkeessa toteutetaan käytännön ilmastotoimia. Helsingin osahankkeessa kehitetään vähähiilisiä hankintoja ja tutkitaan hiilijalanjäljen hyödynnettävyyttä hankintoja ohjaavana tekijänä.
Tutkielman tuloksista saadaan tärkeää tietoa Helsingin kaupungin infrastruktuurirakentamisessa käytettävistä muoveista ja niiden kierrätettävyydestä. Tutkielma linkittyy myös Hiilineutraalit ja resurssiviisaat yritysalueet (HNRY) –hankkeen tavoitteisiin edistää ilmastoystävällisiä ratkaisuja kohdeyritysalueilla ja työmailla. Hankkeessa selvitetään mm. muovien kierrätettävyyden parantamista tutkimalla mahdollisuuksia muovin yhteiskeräykseen ja virtojen jatkohyödyntämiseen Vuosaaren sataman logistiikka-alueella. Hankkeen tuotoksena kootaan yhteen valtakunnallisesti monistettavat hiilineutraalisuuskonseptit ja kohdealueiden esimerkit.
Helsingin kaupunki on sitoutunut edistämään Smart & Clean -säätiön kumppanina kaikki muovi kiertää -tavoitteita. Kaupunki pyrkii kehittämään hankintoja niin, että niissä otetaan mukaan muovin kierrätettävyys ja kierrätysaste. Muovin käytön vähentämiseen ja kierrätysmuovin käytön lisäämiseen pureudutaan myös Helsingin kaupungin uudessa kierto- ja jakamistalouden tiekartassa, jonka yhtenä toimenpiteenä on infrarakentamisen muovisten suodatinkankaiden käytön vähentäminen. Tutkielma antaa eväitä myös kestävän muovitalouden kehittämiseen.
Teksti: Auli Honkanen ja Reetta Huomo