Helsingin kaupunki löysi keinoja hillitä ilmastonmuutosta hankintojen avulla 

Lokakuussa päättyneen Canemure-hankkeen myötä vastuullisuusasiat tulevat Helsingin kaupungin hankinta-asiantuntijoilla vielä entistäkin vahvemmin selkärangasta. Hankkeen opit auttavat kaupunkeja hillitsemään ilmastonmuutosta hankintojen kautta. 

Suomen ympäristökeskus SYKEn koordinoima kuusivuotinen Canemure-hanke on tullut päätökseensä lokakuussa. Hanke sai rahoitusta Euroopan unionin Life-ohjelmasta, ja Helsingin kaupunki oli mukana hankkeessa.  

Helsingin kaupungin osahankkeen tavoitteena oli löytää keinoja hillitä ilmastonmuutosta hankintojen kautta. Kaupunki teki pilottihankintoja rakentamisen, ruoka- ja ravitsemuspalveluiden sekä tekstiilien hankintakategorioissa. 

– Mielestäni onnistuimme tavoitteessamme todella hyvin. Kaikissa hankkeessa käsitellyissä hankintakategorioissa löydettiin keinoja hillitä ilmastonmuutosta, kertoo Helsingin kaupungin ympäristöasiantuntija Satu Turula, joka toimi Canemure-hankkeessa koordinaattorina hankkeen alkaessa. 

Samoilla linjoilla on Helsingin kaupungin hankintajohtaja Jorma Lamminmäki, joka johtaa kaupunginkanslian hankinnat ja kilpailuttaminen -yksikköä. Lamminmäki oli mukana Canemuren ohjausryhmässä hankkeen alusta alkaen. 

– Kaikenlaisia hankkeita aika pitkän työurani aikana seuranneena voin todeta, että Canemure on ollut ehdottomasti parhaasta päästä sekä tulosten että hankkeen pyörittämisen näkökulmasta. Hankkeeseen laitetulla rahalla on oikeasti saatu konkreettisia tuloksia aikaiseksi, toteaa Lamminmäki. 

Millaisia tuloksia Canemuresta sitten syntyi? Esimerkiksi Palvelukeskus Helsingin työvaatehankinnassa syntyi ymmärrystä resurssiviisaista ja elinkaarivaikutuksiltaan järkevistä hankintatavoista sekä laskentatyökalu työvaatehankinnan elinkaarivaikutuksille. 

Hämeentien Arabian katuosuuden peruskorjauksen suunnittelussa taas havaittiin, että resurssiviisas suunnittelu tuo huomattavaa säästöä niin rahallisesti kuin päästöjenkin kannalta. Säästöt syntyvät muun muassa materiaalien kierrätyksestä ja uusiokäytöstä sekä vähäpäästöisestä työmaasta, jossa työmaatoiminnot, työkoneet ja raskas kuljetuskalusto pyörivät uusiutuvalla dieselillä ja vihreällä sähköllä. 

Hankkeen yhdeksän hankintapilotin opit on tiivistetty case-kuvauksiin, jotka ovat vapaasti luettavissa Helsingin kaupungin verkkosivuilla. Kuvauksissa kerrotaan pilottihankintojen hankintaprosesseista, käytetyistä kriteereistä ja kohdatuista haasteista.  

Lisäksi Canemure-hankkeesta syntyi verkkokurssi, joka liittyy vähähiilisiin hankintoihin. Verkkokurssi on Helsingin kaupungin työntekijöiden käytettävissa Oppivassa. Kurssi on julkaistu myös avoimena verkko-opintona, joka on suunnattu kaikille julkisia hankintoja Suomessa ja kansainvälisesti tekeville.

Suurhankkijoina kaupungit voivat edistää vähähiilisyyttä 

Julkisen sektorin, ja erityisesti kaupunkien, hankintakriteereillä on suuri vaikutus ilmastonmuutoksen hillintään koko yhteiskunnan tasolla. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on lähes viiden miljardin euron vuotuisilla hankinnoillaan Suomen suurin julkisia hankintoja tekevä organisaatio. 

– Kaupunki on täydellisen kokoinen toimija. Olemme käytännöllinen ja ihmisten arjessa kiinni, mutta toisaalta meillä on todella suuri vaikutus markkinoihin hankintojemme kautta, kuvaa Turula. 

Miltä kestävät hankintakriteerit sitten voivat näyttää? Kuljetuspäästöihin voidaan vaikuttaa kriteereillä, jotka liittyvät muun muassa ajoneuvojen päästöluokkiin ja käyttövoimiin, kuten sähköön tai uusiutuvaan dieseliin.  

Elintarvike- ja ruokapalveluhankinnoissa keskeisiä kysymyksiä taas ovat esimerkiksi ravitsemussuositukset, eläinten hyvinvointi ja luonnon monimuotoisuus. Ilmaston kannalta suuri vaikutus on sillä, tarjotaanko ylipäätään punaista lihaa tai maitotuotteita. 

– Esimerkiksi ruokapuolen hankinnoissa Canemurella on ollut merkittävä vaikutus Helsingin kaupungin oman toiminnan lisäksi myös siihen, miten vastuullisuus huomioidaan kansallisella tasolla, kertoo Turula. 

Kaupunkien kannattaa hyödyntää markkinavuoropuhelua nykyistä enemmän  

Turula nostaa erityisen tärkeäksi hankkeen onnistumisen edellytykseksi verkostoitumisen sekä sen, että sidosryhmien näkökulma huomioitiin heti hankkeen alusta alkaen. 

– Alussa jalkauduimme hankintayksiköihin ja hankintoja tekevien pariin. Menimme ihan kättä päivää sanomaan ja esittäytymään. Kaupungin sisäisen verkostoitumisen lisäksi kävimme erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä tilaisuuksissa kertomassa hankkeestamme. Teimme sidosryhmätyön kunnolla, ja se on kantanut pitkälle, kuvaa Turula. 

Helsingin kaupunki järjestää markkinavuoropuheluita, ja niitä hyödynnettiin myös Canemuressa. Vuoropuheluita oli karkeasti otettuna kahdenlaisia: toisaalta johonkin tiettyyn hankintaan liittyviä, toisaalta yleisempiä vuoropuheluita, jotka liittyivät uuden kehittämiseen. Esimerkiksi ruokapuolella vuoropuhelua käytiin kasviproteiineista ja uudentyyppisistä kalaruoista. 

– Asiat etenevät niin nopeasti, että kaupungeilla on koko ajan enemmän ja enemmän opittavaa markkinoilta ja yrityksiltä. Kaupungit voisivatkin hyödyntää markkinavuoropuheluja enemmän, Turula kertoo. 

Hiilijalanjäljestä kokonaisvastuullisuuteen 

Viimeisten vuosien aikana hankintojen näkökulma on laajentunut hiilijalanjäljestä kohti kokonaisvastuullisuutta. Kokonaisvastuullisuus sisältää taloudellisen, sosiaalisen ja kilpailullisen näkökulman sekä esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden huomioimisen hankinnoissa. Luonnon monimuotoisuutta voidaan tukea esimerkiksi WWF:n kalaoppaan suosituksia seuraamalla, kuten Kaupunkiympäristötalon ravintolapalveluiden hankintapilotissa. 

– Pelkkä hiilijalanjälki sopii heikosti hankintakriteeriksi. Kun laajensimme näkökulmaa kokonaisvastuullisuuteen, kriteerityö helpottui, kuvaa Turula. 

Hankintojen kestävyysasiat etenevät vauhdilla, ja hankinta-asiantuntijoiden on pysyttävä valppaina, jotta he pysyvät kehityksessä mukana. Helsingin kaupungilla ja sen hankinta-asiantuntijoilla on kuitenkin erittäin hyvät lähtökohdat kokonaisvastuullisuuden huomioimiseen. 

– Voin ihan käsi sydämellä sanoa, että mielestäni Helsingin kaupungin hankinta-asiantuntijoilla vastuullisuuskysymykset tulevat nyt selkärangasta. Totta kai niitä huomioitiin jo ennenkin Canemurea hyvällä tasolla, mutta viime vuosina tässä on tapahtunut vielä merkittävää parannusta, hehkuttaa Turula, joka on seurannut muutosta pidemmän aikaa lähietäisyydeltä useista eri rooleista. 

Turula ja Lamminmäki kannustavat hankinta-asiantuntijoita suhtautumaan avoimin mielin ilmastoasioihin, sillä ne voidaan huomioida samalla tavalla kuin mitkä tahansa muutkin hankinnan osa-alueet. 

– Mistään astrofysiikasta ei ole kyse, summaa Turula.